Marraskuinen harmaa aamu ja teemana luovuus. Mikä mainio yhdistelmä! Suuntaan siis reippaasti viestintäverkoston aamukahveille Tiedekulmaan Helsingin Aleksille kuuntelemaan luovuudesta väitellyttä valtiotieteiden tohtoria Petro Poutasta. Poutanen on vienyt lapsensa aamulla hoitoon ja rauhoittanut itsensä keskittymällä ääniin. Teemme saman. Silmät ja suu kiinni. Päässäni humisee.

Luovuutta tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Matalalla roikkuvat hedelmät on jo poimittu ja nyt on kurkotettava korkeammalle. Luovuutta on monentasoista. On pienen ihmisen luovuutta ratkaista jokapäiväisiä arkiasioita, on yritystason uusia keksintöjä ja sitten maailmaa mullistavia ja muuttavia keksintöjä.

Onko luovuus höpöhöpöä, ihmeellisiä oivalluksia ja pelkkää positiivista ajattelua? Itse asiassa ei, vaan juuri kriittiseen sävyyn keskusteleva ryhmä on luova. Debatointi ja kritisointi on sallittua luovuudessa. On uskallettava kysyä paljon kysymyksiä. Toki ihmisten väliset konfliktit on vältettävä. Painekin kuuluu luovuuteen. Paineen kasvaessa, luovuus lisääntyy, mutta kun tietty raja ylittyy, paine tappaa luovuuden. Myös oikealla tavalla asetetut rajat lisäävät luovuutta. Tosin esimerkiksi mikromanagerointi on monelle jo aivan liikaa.

Ihmiset ovat erilaisia ja luovuuteen tarvitaan kaikkia. Yksi ihminen voi tarvittaessa uppoutua eri rooleihin. Realisti nauttii datasta ja tarkasta määrittelystä. Visionääri visioi ja hyppää ajatuksesta toiseen. Perfektionisti arvioi tarkasti ja punnitsee huolella. Implementoija nauttii suorittamisesta ja aikaansaamisesta. Tunnistatko itsesi?

Ja lopuksi hauska harjoitus. Mieti kymmenen häiritsevää asiaa. Käännä ne ongelmiksi ja pue edelleen rakentaviksi kysymyksiksi! Onko ryhmäsi, lähipiirisi tai organisaatiosi valmis vastaamaan kysymyksiisi ja kehittymään? Onnea matkaan!

Kiitos Helsingin yliopiston Koulutus- ja kehittämispalveluille ja tohtori Petro Poutaselle luovuusaamukahveista 24.11.2016!